Levyhaarniska

Haarniskan valmistus on historian tutkimista ja kokeellista arkeologiaa. - Teemu

Levyhaarniska

Valmistamani haarniskat ovat levyhaarniskoja. Se tarkoittaa kokonaan metallilevyistä koostuvaa suojavarustetta. Täysi levyhaarniska on myöhäiskeskiajan ja renessanssin luomus, tätä ennen suojaavia pukuja valmistettiin muun muassa yhteen linkitetyistä metallirenkaista, jolloin puhutaan rengashaarniskasta. Haarniskan esiasteita valmistettiin myös nahka-, puu- tai jopa valaanluulevyistä.

Ritarien ja haarniskojen kulta aika oli 1400-1500 luvulla. Haarniskojen pääasiallinen tarkoitus on suojata sotilasta taistelukentällä. Hienoimmat ja parhaimmat haarniskat olivat vain varakkaiden aatelisten ja ritarien yksinoikeus. Sotahevoselle saatettiin valmistaa eläimen osittain suojaava haarniska. On myös esimerkkejä metsästyskäytössä olleista haarniskoita koirille ja metsästäjille. Nykyaikana moderni sodankäynti on tuonut haarniskat takaisin luotiliivien muodossa.

Aseiden kehityksen takia haarniskojen valmistus jäi vuosisadoiksi. Nyt, internetin aikakaudella, historiallisten haarniskoiden tuottaminen on alkanut uudelleen. Monet nykyisistä haarniskasepistä valmistavat museoihin tarkkoja kopioita vanhoista malleista. Lisäksi historian elävöittäjät ja buhurt harrastajat käyttävät haarniskoita. Vuonna 2020 ruotsalainen Albert Collins sai mestari-warussepän arvon. Edellisestä mestari arvon myöntämisestä on reilut 300 vuotta.

Haarniska painaa ja liikkuminen siinä vaatii totuttelua. Hyvin tehdyssä haarniskassa paino jakautuu tasaisesti koko kehon kannettavaksi ja joustaa enemmän, kun ihminen sen sisällä. Haarniska ei rajoita käyttäjän liikeratoja, ellei sitä ole erikseen valmistettu rajoittavaksi. Esimerkkinä turnajaiskäyttöön tehdyt kaulasta joustamattomat puvut, joissa nivelten liikkumattomuus suojaa ruoskaniskalta. Turnajaishaarniskat saattoivat painaa jopa 60 kiloa. Täysi levyhaarniska painoi n 25 kiloa. Asetakki toi lisäkiloja pukuun. Haarniskaa ei pysty pukemaan yksin päälle. Sen sitomiseen ja paikalleen napsauttamiseen tarvitaan aseenkantaja.

Haarniskoja käytettiin paljon ja ne kuluivat. Meille säilyneet yksilöt ovat yleensä esimerkkejä kaikista hienoimmista puvuista, jotka toimivat myös statussymboleina.

Haarniskat on valmistettu teräksestä ja se myös ruostuu. Puku vaatiikin paljon huoltoa. Haarniskan ruosteenkestävyyttä parannettiin kiillottamalla, maalaamalla ja nahalla ja kankaalla päällystämällä.

Haarniskan osat

Mallista riippuen levyhaarniskassa voi olla osia kymmenistä satoihin. Haarniska koostuu kovasta suojaavasta kerroksesta ja asetakista, johon suojaavat osat kiinnitettiin.

Haarniska koostuu siis yksinkertaisimmillaan kypärästä, rintapanssarista ja alustakista. Tähän lisätään muut tarvittavat suojat. Kokohaarniska on sanmukaisesti kokonainen haarniska. Ja ritari on varustettu kiireestä kantapäähän.

Haarniskasta saattoi ritarin toiveista riippuen puuttua osia tai ne saattoivat olla ohuempia. Selkälevy oli ohuempi kuin rintalevy, sillä ritari ei käännä selkäänsä viholliselle. Haarniska onkin aina kompromissi suojauksen ja liikkuvuuden välillä.

Haarniskan valmistus

Haarniskaa valmistaessa valitaan ensin tyyli ja aikakausi, jota lähdetään jäljittelemään. Haarniska on aina räätälöity käyttäjälleen. Toimivaa haarniskaa ei voi massatuottaa. Haarniska suunnitellaan asetakin kanssa. Tarvittavat mitat otetaan vaatteiden ja asetakin päältä. Asetakki on oleellinen osa haarniskaa. Sen avulla haarniska istuu ja on mukava. Hyväkään puku ei toimi ilman oikeanlaista pohjakerrosta.

Valmistuksen perusperiaate on aina sama. Tyylisuunnasta riippuen voi kokoamisjärjestys vaihdella, joten kaavoja suunnitellessa tulee se ottaa huomioon.

Levyt pakotetaan muotoon ja kiillotetaan. Puku on terästä eli pakotusta voidaan suorittaa kylmänä ja ahjo kuumana. Teräs kovettuu takoessa, joten hehkutusta käytetään työvaiheena. Levyjä sovitetaan käyttäjälle usein liikkuvuuden varmistamiseksi.

Muotoilun jälkeen osiin tehdään koristelut. Perinteisiä tekniikoita on kaiverrus, etsaus ja kultaus.

Valmiit kappaleet joko niitataan tai yhdistetään vahvoilla nahkaremmeillä. Niittaustapoja on useanlaisia, kiinteistä niiteistä liukuviin niitteihin.

Haarniskan metalli suojattiin värjäämällä tai maalaamalla, tai jopa lasittamalla. Kuitenkin renessanssin ajan mielikuva ritarista kiiltävässä haarniskassa ajoi sen ajan sepät kiillottamaan vanhatkin haarniskat takaisin metallin sävyyn.

-Teemu